When dreams come true

Ihana viikonloppu takana sisältäen upeita biitsejä ja unelmien toteutumista. Perjantaina skippasin koulun ja hyppäsin autoon mun rotari klubin presidentin ja sen vaimon kanssa. Ajeltiin autolla viitisen tuntia kunnes päästiin perille Whangamataan. Matkalla tosin poikettiin moottoritieltä ja ajettiin sellasta ihanaa rantatietä pitkin mistä biitsit vaa vaihtu toiseen. Kuitenkin Whangamataan päästyä lähettiin heti käymään siellä biitsin luona. Mä tietysti räpsin kuvia parhaan mukaan. Siellä oli joku pikku kumimoottorivene kisa viikonloppu aluillaan. Hirveen monta kumimoottorivenettä siis siellä biitsillä ja osa niistä jo vedessä testailemassa taitojaan.
Oltiin siel biitsil vaan hetki seisoskelees ja sit mentiin hetkeks motellille ja sit lähettiin ulos dinnerille. Ja siis pakko sanoo tähän väliin noista motelleista. Että yleensä Suomessa tai missä vaan ulkomailla matkustellessa mennään aina hotelliin koska ajatellaan että motellit on likasii paikkoi. Mutta täällä ei edes ole hotelleja paitsi ehkä jossain isoimmissa kaupungeissa, mutta kaikkialla muualla on vaan motelleja ja niitä onkin tosi paljon. Ja nää motellit on yleensä tosi siistejä ja hyviä.

Sit mentiin ihanalle pizza dinnerille jossa syötiin ittemme ähky täyteen ja otettiin viel jälkkäriks jädee ja uh mahat oli niin täynnä ettei pystyn tehä mitää eikä ees illal parin tunnin pääst käyä nukkuu haha.

Lauantaina lähettiin suht aikaseen liikkeelle ja aamupala syötiin yhessä kivassa kahvilassa. Ajettiin ensiks to Pauanui ja ah se oli ihanaa seutuu, rikasta ja ah ne kaikki isot hienot talot ja palmupuut♥
Siellä Martin (se rotary mies) huomas unohtaneensa läppärinsä motelliin jossa yövyttiin ni jouduttiinki lähtee takasin Whangamataan hakemaan se.
Sieltä ajettiin sit to Tairua ja siel oliki jotaa vesiskootteri kisoi ja sellain ihme "vesirobotti". Syötiin siellä lounas.

Seuraava määränpää oli hot water beach. Eli sillon ku se vesi on kaukana rannasta ni se kuumavesi virtaa rannalle ja sit voit tehä sellasii kuuma-altaita kaivamal kuoppii sinne beachille. Mutta me mentii sinne valitettavast väärää aikaa eli se vesi oli ylhäällä ni ei päästy koklaa kuuma-altaita höh.
Siellä rannalla oli jotain kisoja lapsille esim. et piti juossa siel vedessä ja kiertää pari tolppaa sit juossa takas rantaa ja juossa maalii. Toi biitsi on tosi vaarallinen uimabiitsiks ku se vesi on hirveen voimakasta ni siel oli uimavalvojii.

Ja sit vihdoin pääsin sinne paikkaan mistä oon unelmoinu jopa ennen Uuteen-Seelantiin tuloa eli Cathedral cove. Yllätyksenä sinne olikin 45 minuutin kävelyreissu, muttei se mua haitannu ku oon niin kauan toivonu tonne pääsyä. Ahh se biitsi oli niin ihana, ihan mun lemppari, koska se ei oo vaan biitsi vaan siellä on se kalliotunneli ja se iso kivilohkare. Harmi vaan ku meillä ei ollu aikaa jäädä sinne viettää koko päivää koska martinin vaimo Joe ei jaksanu kävellä sitä matkaa meidän kans ni se jäi oottaa autolle ni meidän sit piti mennä suht nopeest pois, mut ainaki pääsin käymään siellä ♥
Ja tuolla biitsillä on kuvattu osa siitä Narnia - Prinssi Kaspian leffasta. Nyt mä oon ollukki jo kahen leffan kuvauspaikal, eka hobbitonis ja nyt tuol biitsil haha.

 Löydättekö mut tästä kuvasta :p

Tuolta ajettiin to Whitianga jossa yövyttiin tää toinen yö. Mentiin dinnerille kivaan ravintolaan missä mä kokeilin uusia ruokia. Toi ravintola teki kaikki ruoat ja lähes kaikki juomat ite esim. niillä oli omatekosta mansikka-raparperi limsaa ja kaljat ne myös valmisti ite. Ja se ruoka oli kyllä tosi hyvää myöskin.

Se vika yö oliki aika luksusta mulle ku majotuttii sellases hyväs motellis mis ne talot oli pareittain eli paritaloja vähäniiku ja ne oli kakskerroksisii. Mul oli oma huone ja kahen nukuttava sänky ja oma vessa. Oikeestaa se koko alakerta oli mun ja se yläkerta sen pariskunnan kenen kans mä olin matkas.
Hyvin nukutun yön jälkee aamusta mentiin taas aamiaiselle kahvilaan ja sit ajettiin to Coromandel town. Se oli söpö pieni kylä. Mentiin siellä sellaselle metsä juna-ajelulle, mikä meni siel ihanassa uusseelantilaisessa metässä. Ja sit kavuttiin sinne huipulle asti mist nähtii ihanat maisemat ja tavallaa Aucklandii vähän.

Sit oli aika lähtä ajelee kotii kohti. Pysähdyttiin vielä Thamesissa syömässä lounas ja sitte oliki lähes pelkkää ajeluu vaan. Matka tuntu hirveen uuvuttavalta ja pitkältä vaan istuu autonpenkillä... Aucklandissa pysähdyttii tankkaamas auto ja meil oli vessa pysäkki. Mä ku olin kävelees sielt huotsikalt ulos ni katoin sitä autoo siin sitä meijän vieres olevaa autoo ja et ihanku Line (from Belgium) istuis siin etupenkil ja sit se näkikii mut ja ah se säntäs samantien autost ulos ja mäkii juoksin sielt huotsikalt sitä vastaa, oltii molemmat ihan hysteerisii ja halattii vaa toisii. Ei oltu nähty kahtee kuukautee ja nyt tommoin viiden minuutin pika yllätys näkeminen oli niin ihana. Line on siis rotary vaihtari Belgiasta ja yks ihan parhaimmist vaihtareist kenenkaa tuun juttuu ja oonki senkaa eniten viettän aikaa.
Joskus kasin mais illal oltii vihdoin kotona, ahh ihanaa ku ei tarvin enää istuu autossa. Oli kyl tosi hyvä reissu!

Mul ois ihan hirveest juttui tulla kirjotteleen tänne, mut aika ei vaan koskaan riitä ja sit ne kasautuu hirveeks kasaks ja sit ei enää tiiä mistä kirjottaa ku tänne ehtii joskus aikaa löytämään. Mut mun aika hupenee hurjaa vauhtii täällä ja uskokaa tai älkää mut mul ei oo enää ees sataa päivää tääl jälellä :(( En kyl viel julkista tänne mun lähtöpäivää mut kuitenkin ei oo enää kauaa ni nähää Suomi! En vaa millää haluis tulla enää Suomee takasin ku nyt mul on uus elämä täällä ja kukaa siel Suomes ei tuu koskaa ymmärtämää mua ja mitä kaikkee oon tän vuoden aikana kokenu, se on vaa karu totuus. Ja mä rakastan Uutta-Seelantia. Mä nautin mun ihan joka ikisestä päivästä ja sekunnista mitä mä täällä saan viettää. Kavereitaki on taas koulussa vähä enemmin muttei siltikää sellasii tosi hyvii kavereit mut ei se mua haittaa, silti mä vaan täällä viihdyn. Rakastan puhua englantia ja suomen puhuminen ei vaa enää meinaa onnistuu.

Nyt ensviikon jälkee mun pitää vissii vaihtaa perhettä ja oon siitä suruissaan koska oon niin hyvin viihtyny tässä perheessä ja kun mulla tuleekin oleen vielä kaksi perhettä ja molemmissa mulla tulee olemaan vaa vanhemmat jotain about 70-vuotiaita. Ni ei tuu ees enää tätä vähäistä kontaktia nuorempii. Kuitenki ne asuu vissiin vähän kaupunginmassa eli ei tarvis enää nappaa bussii ja vois hengaa helpommin kavereiden kans koulun jälkee, mut nykyää mä tykkään olla bussis ku oon tutustunu niihin bussi tyyppeihin ja oon saanu niist mulle hyvii bussi kavereit. Tuun kyl ikävöimää koulubusseiluu sitte Suomeen palatessa. Ähh mun sydäntäsärkee ajatella et koht mä joudun lähtee täält pois. Ja toi ei nyt tarkota sitä et mul ois tääl joku poika ei ollenkaa vaan mä oon rakastunu Uuteen-Seelantiin maana ja tänne mä todellakin haluan palata myöhemmin. Tää maa on rakkaus! Et jos kellää koskaa on tilaisuutta tänne päässä, ni tule ihmeessä et tule katumaan! Ja miks Uuen-Seelannin pitää olla niin kaukana Suomesta ettei tänne todellakaa niin helposti pääse takasin :( Vaikka se toisinaan oliki yks syy miks tänne halusin ku tää on kaukana Suomesta, mut nyt jos saisin valita ni se lähempi maa ois kyl paljo järkevämpi jatkoo ajatellen.

Nyt lähen huomis aamuna viikonloppuu viettään Aucklandii ja näkee mun rakkait vaihtarikamui taas pitkäst aikaa, osaa niistä ku en oo nähny kolmeen kuukauteen, kamala! Meil on sailing day on Sunday kaikki yhessä, ja lauantaiks ollaa menos yhtee aktiviteetti puistoo mun piiriläisten kans, gonna be fun! Siitä toivottavasti lisää ens viikolla jos saisin jostaa revittyy taas aikaa kirjottelulle.
Voisin tietyst yrittää tehä videopostauksen ni sais niin paljo helpommin kerrottuu kaikest kerralla, mut saa nähä jos sellast koskaa saan aikaa haha.


Nyt heipsun
♥ Emilia