Heippa kaikki ja sori et en oo paassyt postaamaan viimeaikoina, mutta toissapaivana vasta palasin Ausseista ja tänään vasta Aucklandissa niin ei vaan yksinkertaisesti oo ollut aikaa... Aussit oli kyl ihana, rakastuin sinne taysin, mutta kylla musta silti oli niin ihana palata takas mun rakkaaseen Uuteen-Seelantiin. Olikin jo vaha ikava tata kotia.
Aika alkaa olla tosi vahissa.. mulla on enaa alle kuukausi taalla ja sitte ma oon takasin suomessa. En voi millaa uskoo tata todeksi... Ma haluun jaada tanne!! En ma viela haluu tulla takasin. Tan vikan kuukauden aikana musta on tullut hirveen tunteellinen, tuntuu et kyyneleet kay valuu ihan vahemmastakii.. Ausseis joutu jo sanoo muutamat hyvastit ja se oli ihan kauheeta.. Jouduin jopa sanoo heipat mun yhelle parhaimmalle vaihtarikamulle, joka on kotosin Belgiasta, koska se lahtee ennen mua kotii ja se asuu Aucklandissa ni ei valttamatta ehita nakee enaa. Kamalaa. Taa vika kuukaus on oikeesti ihan kamalaa, sita hyvastien aikaa ja ku et tieda millonko tuut nakemaan naita kasvoja enaa uudestaan, vaiko koskaan.
Toissapaivana kun tulin takasin Ausseista, ja sit tulin yopymaan mun yhen chile kaverin luo, koska taa saattaa olla vika kerta ku nahaa nyyyh, ni kuunneltii automatkal musaa ja sit se soitti yhen biisin mulle ja sano et taa biisi on multa sulle Emilia ja kuuntelin sita biisii ni voi etta eihan siina kyyneleilta taaskaan valtytty.. Mun tunteet on koko ajan niin pinnassa et voisin vaa itkee.
Varsinki nyt tan aussi matkan jalkee tuntuu et kaikki on ihan pian ohi, koska olin oottanu tota matkaa ihan hirveesti ja nyt se on jo ohi, ni seuraavaksu nousen lentokoneesee ma oonki matkalla suomeen noooou! Minne taa kaikki aika vaan havis, ei vuos oo voinu menna nain nopeeta, voink ma lahtee uuestaa vaihtoo pliis! Mun fiilikset on oikeesti niin sekavat nytte..
Ja sitte eilen soitin mun host momille Kerikeriin bussiaikatauluista ja muusta ku torstaina meen sinne takasin ja sit kerroin kuinka ma ikavoin niita jo ku ei olla nahty kahteen viikkoon ja sekin sano mulle etta se jo kaipaa mun haleja, ni aloin vaa itkemaa sen puhelun aikaan ja se kysy mult onks kaikki ookoo ja olihan ne mutku mun tunteet on vaa niin pinnassa ku tajuun et en naa nait ihmisii enaa kohta ja mul on enaa muutama viikko taalla ni maku kuulen jonku aanen keta en oo nahny hetkee ni kayn vaa itkee. Nytteki jo melkee kyyneleet valuu mun silmista ku kirjotan tata tekstii teille...
Ens maanantaina mul on mun final presentation mun vaihdosta mun klubin rotary meetingissä. Yksi vuosi pitäisi mahduttaa 30 minuuttiin, miten tää voi olla mahdollista?! Nyt jo kyyneleet käy valumaa ku yritän tehä sitä ja kattelen kaikkii kuvii tän vuoden varrelta...Kuinka monta ihanaa ihmistä oonkaan tavannu tän vuoden aikana, kuinka monta kaunista maisemaa oon nähnyt, kuinka monta mahtavaa hetkee mul on ollu... Tää vuosi on kyl ollu yks parhaimmista, mut samalla vaikeimmista. Mä rakensin tänne ihan uuden elämän vuodessa ja nyt se pitäis pian jättää. Tää viiminen kuukausi on kamalinta ku pitää sanoo hyvästit kaikille. Tänäänkin Aucklandista palatessa bussipysäkillä vaan vollotettiin mun lemppari chiletytön kanssa ja puolet vielä bussi matkastakin mää vaan itkin... Loppu päivänäkin oon monta kertaa vaa meinan käyä itkemää koska mä tuun niin ikävöimää näitä kaikkia!!
Okei mun oli nyt vaa pakko tulla avautumaan teille vaha mun fiiliksista. Tän hetkiset vaihtarit varmaan voi samaistuu näihin fiiliksiin kuka mitenki paljon, koska kaikilla lähtö alkaa häämöttää piakkoin ja toiset on jopa jo palanneet suomeen.
Joten jos joku tän hetkinenkin vaihtari lukee tätä, ni mä lähetän kaikille tsemppii koska mä todellaki tiedän kuinka hirveetä aikaa tää on!
♥ Emilia
PS. Yritän löytää aikaa ja tulla kertoo teille enemmin siit Sydney reissustki, oonkyl jo vähä alotellu.
