loppua kohden paranee

Nimittäin viikonloppua, alku viikko ei ollut niin hyvä, mutta loppu viikkoa kohti päivät onneksi parani.
Mä oon oikeesti niin surkee keksimään noita otsikoita näihin teksteihin. En ikinä meinaa keksii mitää järkevää, joten ne nyt on mitä on, sorry :D

Tiistaina oli huono päivä. Kaverit ei ollu kavereita ja tän takii mä ikävöinkii entistä enemmän mun ihanii Suomi kavereita. Koulun jälkeen oltiin siis sovittu kolmen vaihtarinkaa, (eli niit koulus olevii international students) että nähään koulun kentällä ja mennään siitä yhessä kaupungille ennen zumbaa. No sitte kun mä pääsin sinne kentälle ni sielähän ei näkyny niistä ketään. Odottelin ainakin viis minaa ja kunnes koulu oli tyhjä eikä kukaan enää kulkenu mun ohi, ni päätin sitte että en jaksa enää oottaa, koska ne ei oo luultavast oottanu mua ni meen sitte yksin vaikka kirjastolle, koska siellä on ilmanen wi-fi. Kirjastol istuskelin vaan yksinän puhelimen kera kunnes huomasin et mun japani-kaveri, Kaho, istuskeli siel toisil penkeil joidenkii muiden japskienkaa, ni menin sit moikkaa sitä. Niiden kaa sit rupattelin hetken siinä ja sinne tuli Ryankii ja lähettiin porukalla käymää japski ravintolas koska Kaho tahto sushii. Sieltä sit nää halus lähtä jo kotii koska alko tulla pimee no ei kyl oikeesti ja kello oli jotain puol viis. Mä sit pistin vastaa et älkää menkö viel koska en haluu jäähä yksin tänne, ku zumban alkamisee oli vielä joku tunti. Sain sit viivytettyy niitä jonkuu 20 minaa ja sit ne sano menevänsä. Nooh jäin siis taas yksin ja tuntu tosi kurjalta kävellä siel yksinää, kävelin sinne koululle missä se zumba on ja koska ne ovet oli lukossa ni istuskelin about 20 minaa yksinää kylmissää siel koulun pihalla sellasella kivimuurilla. Ja kun kaivoin kassistani karkkii siihen tuli joku pikkutyttö (about enintää 5v) et mitä sul on siel laukussa, mitä sä just otit suuhus.. ja se puhu tosi nopeest enkä ehtin ymmärtää siit lähes mitää.. Ja sit se häipy siitä ku oltii jotaa hetki juteltu. Sit vihdoin pääsin vähä ennen puolta sisää vaihoin vaatteet ja zumba alko, ja no ne mun vaihtarikamut joiden kaa oon käyny sielä ja joiden piti tulla sinne no ei sitte tullukaan.. Olin siis zumbassaki yksin.. Sieltä sit vaa illal isä tuli hakee mut kotii ja perus telkun kattelun jälkeen nukkuu.

Stonestore

Keskiviikko olikin paljon parempi päivä. Laetitia tuli meille koulun jälkeen, koska hän halusi meidän viikonloppusia kuvia mun kameralta. Musta on niin ihana viettää Laetitian kanssa aikaa, koska me ollaan tosi samanlaisia, molempien enkku on aika samaa tasoo eli ei kovin hyvä, ei oo hetkeekää et oltas hiljaa koska ei keksitä puheen aihetta, juttua siis tulee koko ajan, aika menee tosi nopeesti yhteist aikaa viettäessä. Tollonkii me tultiin kotiin ehkä n. puol neljä ja reilun tunnin päästä tuntu että olis menny vasta viisi minuuttia kunse oli täällä ja harmikseen Laetitian äiti tuli hakemaan sitä jo viideltä. Kuitenkin oli se aika vähän tai paljon mä nautin aina kun me saadaan nähä, entiiä miten tuun selviimää kuukauden päästä kun mulla ei oo enää Laetitiaa täällä, noh en haluu ajatella sitä vielä...

Torstaina tulin äkkiä koulusta bussilla kotia, söin ja vaihdoin vaatteet ja vähän laittauduin iltaa varten. Isä tuli hakemaan mut puoli viideltä ja vei minut mun kiwi buddylle eli Jessille. Jess oli siis kutsunut mut sinne syömään ja niimpä mä sitte tollon torstaina sinne menin. Koko ilta oli tosi rento tutustuin Jessin äitiin, joka on tosi mukava tyyppi. Se oli tosi kiinnostunut Suomesta ja että millasta ruokaa siellä syödään yms. Jessillä oli myös yksi toinen kaveri A-B siellä, tosi mukava poika.
Ruoka oli tosi hyvää, mitä Jessin äiti meille teki. En kyllä tiedä sen ruoan nimeä mutta jotain keitettyi/paistettui kasviksii ja papuja ja sit sellanen tortillan tapanen rapee läpyskä minkä voi rikkoo sinne sekaa tai syyä eriksee. Hahah vaikee selittää.
Se talo oli ihan rakkaus! Ihanan iso, nätti sisältä ja ulkoa, uima-allas pihalla ja sit vaa kivast palmui siin ulkosalla! Kelpais kyllä asua tollases paikassa. Tosi kiva ilta.

Lähössä Jessille

Perjantaina koulussa oli erikoispäivä eli ei tarvinnut pukea kouluasua vaan sai pukeutua omiin vaatteisiin jos makso 2 dollarii. Okei toi saattaa kuulostaa hölmöltä et maksat sen takia, ettei sun tarvi pukee koulupukuu, mut kun koko koulu tulee omis vaatteissaan kouluu, ni et todellakaan haluu vaikuttaa sellaselt "olen köyhä minulla ei ole varaa maksaa kahta dollaria, että tulisin omissa vaatteissani kouluun". No ei musta oli ainakin ihana kun ei tarvinnut laittaa hametta vaan sai laittaa pitkät housut eli farkut jalkaan ja lämpösen hupparin päälle. Ja näki muutenkin että minkätyylisiä muut ihmiset on eli millasiin vaatteisiin ne tykkää pukeutua. Koulun jälkeen menin kaupungille muiden vaihtareiden kaa. Ei tehty oikeen kummempia käytii kaupassa ja mentiin yhelle talolle mis oli pari pingispöytää ja biljardipöytä ja sohvii ni istuskeltiin sitte siellä ja juteltiin niitä näitä. Pojat meni sit nurmelle pelaamaan rugbyy.

Lauantaina eli tänään heräilin jo ajoissa kahdeksan maissa ja sain viestin Laetitialta, että jos mentäs aamupäivästä vähän kävelylle. No se tietysti sopi mulle ja niimpä se tuli meille vähän kymmenen jälkeen. Käveltiin ensin alas Stonestorelle ja sieltä jatkettiin matkaa Raimbow fallsille. Hahah ton kävely matkan kuuluis kestää jonkun tunnin, mutta meillä siinä meni reilu puoltoista tuntia, kun otettiin siitä joelta matkanvarrella aina parit räpsyt. Ja se matka tuntu ihan liian pitkältä, tuntu ettei ikinä päästä perille. No sinnekun sitten lopulta päästiin ni oli voittaja olo haha. Ei kuitenkaan saatu kovin hyviä kuvia koska se vesi höyrysi siinä vesiputouksen edessä niin niistä kuvista tuli ihan sumeita. Ja muutenkin tuntu ihan että siellä sataisi, kun se vesi roisku sieltä semmoisena sumusateena alas. Evästeltiin sitten siellä yläpäässä, jonka jälkeen alkoikin satamaan ja mun hostisä tuli hakemaa meidät pois, meidän oli siis tarkoitus kävellä takaisinkin, mutta sade pelasti meidät ja isä tuli hakemaan. Oltiin siis niin poikki ettei oltais edes jaksettu enää kävellä takas sellasta reilun tunnin matkaa... Laetitia tuli sitten meille vielä tuon kävely reissun jälkeen. Aika kului kyllä taas yllättävän nopeesti. Laetitia oli täällä yhteensä about kuusi tuntia, muttei todellakaan tuntunut niin pitkältä ajalta. Nää postauksen kuvat onkin tuolta tän päiväseltä kävely reissulta, koska mulla ei ole muilta päiviltä oikein kuvia (paitsi toi kuva ku olin lähössä Jessille)...
Tän illan oonki vaan oleillu yksin kotosalla, koska veli on töissä ja vanhemmilla oli joku dinneri tapaaminen. Ja mun isä muistutteli lähtiessään, että mä muistaisin pitää tulta yllä, mutta minkä tein no hups sehän sammu, koska noloa, mutta en osannut avata sitä uunnin luukkua. En oikeesti tajua, mutta se ei avautunu mitenkään... Ja täällä on pakko pitää joka ilta tulta tai tää talo kylmettyy totaallisesti niinku nyttekin, mutta mä oon täällä hyvin kerrospukeutuneesti, niin selviän just ja just.

- Emilia